Tekoäly ei tiedä, mihin sitä käytetään. Me ihmiset kuitenkin tiedämme.
GPAI eli General Purpose AI tarkoittaa yleiskäyttöistä tekoälyjärjestelmää.
Se on sellainen tekoäly, jota voi käyttää moneen tarkoitukseen: kirjoittamiseen, ideointiin, ongelmien ratkaisemiseen, päätöksentekoon, ihmisten järjestämiseen paremmuusjärjestykseen tai vaikka työpaikkakiusaamiseen.
Monille on jo tuttua EU:n tekoälyasetus ja siinä mainitut rikiluokat: vähäriskiset, suuririskiset ja kielletyt tekoälyjärjestelmät. Mihin näistä Copilot, ChatGPT tai Gemini siis kuuluvat? Niitä ei voi luokitella, koska niitä voi käyttää yhtä lailla turvallisesti ja vähäriskisesti kuin toisaalta todella väärin ja tuhoisasti. Ne ovat yleiskäyttöisiä tekoälyjärjestelmiä. Eivät itsessään harmittomia tai vaarallisia, vaan se punnitaan ihmisten käsissä ja päässä.
Tässä kohtaa näin savolaisena toimintaperiaate on tuttu: vastuu siirtyy kuulijalle. Tai siis käyttäjälle.
Käyttäjän on kyettävä arvioimaan, onko GPAI:n kuten Copilotin käyttö vähäriskistä vai suuririskistä. Siksi EU:n tekoälyasetuksessa on myös esimerkiksi velvoite kaikille työnantajille: henkilöstön riittävä tekoälyosaaminen on työnantajan vastuulla (artikla 4). Jos ei ole tarjottu riittävästi koulutusta vaan annettu tekoäly käteen ja sanottu "tsemppiä vaan ja rohkeasti kokeilemaan!" ja sitten sattuu jotakin, vastuu ei ole käyttäjällä vaan työnantajalla.
Yhtälö menee suunnilleen näin:
GPAI + työ = tekoälyohjeistus + riittävä koulutus vastuulliseen käyttöön
Lopputuloksena työnantaja on asentanut liikennevalot jokaisen työntekijän päähän:
🔴 kielletty käyttö, loukkaa ihmisten perusoikeuksia tai organisaation ohjeita
🟡 vaatii harkintaa ja tarkkaa arviointia, voi esimerkiksi koskea yksittäisiä ihmisiä tai päätöksenteko voi lipsua liikaa ihmiseltä tekoälylle
🟢 sallittu ja turvallinen tapa käyttää, mutta tarvittaessa pitää muistaa kertoa tekoälyn roolista läpinäkyvästi
Liikennevalot päässä – must have tekoälyaikakauden ihmisen uusi perusvaruste.
Tunnetko, että omat GPAI-liikennevalosi on jo asennettu paikoilleen?
Tekoälyn ja arvioinnin yhdistelmä herättää helposti kaksi vastakkaista ajatusta. Ensimmäinen on, että tekoäly voisi vapauttaa opettajan arvioinnin rutiineista: pisteyttää tehtäviä, tarkistaa kielioppivirheitä ja antaa palautetta. Toinen on, että arviointi on niin olennainen osa opettajan työtä, ettei sitä voi antaa koneen tehtäväksi.
Kun luemme tekstiä, olemme tottuneet kysymään, kuka sen on kirjoittanut. Kuka väittää, kuka perustelee, kuka yrittää vaikuttaa minuun? Koulussa tätä opetellaan äidinkielen tunneilla, työelämässä sitä tehdään ehkä vähän huomaamatta. Luotamme siihen, että tekstin takana on joku ihminen, jolla on näkökulma, tavoite ja vastuu sanoistaan. Tekoälyn myötä...
Uuden työn aloittamiseen liittyy yleensä melkoinen määrä perehdytystä. Opetellaan organisaation toimintatapoja, tutustutaan ihmisiin, otetaan haltuun uusia järjestelmiä ja yritetään samalla muodostaa jonkinlainen käsitys siitä, mitä omassa roolissa oikeastaan pitäisi saada aikaan. Kaikki tämä on meille tuttua. Yksi perehdytettävä saattaa silti...