Fyysisellä ympäristöllä on suuri merkitys. Tietenkin tärkeintä ovat ihmiset, toimintatavat ja kulttuuri, mutta fyysinen tila voi joko tukea osallisuutta tai asettaa ihmisiä eri asemiin tai ulkopuolelle.
Entisessä työpaikassani Savon ammattiopistossa Savilahdessa inklusiivisuus näkyi mm. siinä, että kaikki tilat olivat esteettömiä. Hissit ja käytävät olivat tarpeeksi tilavia, eikä kynnyksiä ollut. Kaikki vessat ja pukuhuoneet olivat opiskelijoille ja henkilökunnalle yhteisiä ja sukupuolineutraaleja (lukittavat vessa, suihku ja vaatteidenvaihtokopit). Luulen, että osa opiskelijoista ei edes kiinnittänyt huomiota siihen, että koulussa on unisex-vessat, koska se tuntui niin normaalilta. Opiskelijoiden ja henkilökunnan kahvilat olivat (pääosin) yhteisiä ja hierarkiat matalia – kahvijonossa saattoi seistä niin opiskelija kuin kuntayhtymän johtaja.
Kuva: Sakkyn kuvapankki (Kuvapankki)
Työtilojen ja taukotilojen valinnanvapaus lisäsi yhteenkuuluvuutta ja toi vaihtelua arkeen. Opettajien työtiloja ja kahvihuoneita oli nimittäin useita, ja aina oli näin uutenakin kasvona tervetullut fiilis. Raikkaiden, valoisien ja toimivien tilojen merkitys näkyi itselläni jopa hyvinvoinnissa: en kärsinyt päänsärystä kertaakaan!
Kuva: Sakkyn kuvapankki (Kuvapankki)
Selkeät opasteet, isot infonäytöt ja tietyllä tavalla looginen tilasuunnittelu ja välillä avarat näkymät "sillalta" helpottivat liikkumista. Myös opastenuolet seinillä ja iso kerrosnumero auttavat isossa rakennuksessa suunnistamisessa. Tiedon saavutettavuus on tärkeää: onko tieto piilossa vain sähköpostissa tai intrassa vai onko tärkeä tieto esillä myös infonäytöillä ja ehkä esimerkiksi opettajan puheen kautta?
Opiskelijoilla on vapaasti käytössään mm. paljon kivoja sohvia, äänieristettyjä "puhelinkoppeja", mikrolla varustettuja ruokailutiloja ja tietysti myös ruokala (ilmainen aamupuuro ja lounas) ja kahvila. Osa ehkä kaipaisi vielä rauhallisempaa erillistä tilaa.
Rukoilutiloja muslimeille ei ollut erikseen järjestetty, mutta opiskelijat kertoivat kuitenkin löytäneensä sopivia tiloja. Jotkut opiskelijat kokivat isot ikkunat ja kirkkauden ahdistavana. Jostain syystä iso osa nuorista on nykyään melkoisia hämäräeläjiä ja tykkäisivät olla melkein pimeässä…
Tällaisia ajatuksia inklusiivisuudesta fyysisessä ympäristöstä tänään.
Tekoälyn ja arvioinnin yhdistelmä herättää helposti kaksi vastakkaista ajatusta. Ensimmäinen on, että tekoäly voisi vapauttaa opettajan arvioinnin rutiineista: pisteyttää tehtäviä, tarkistaa kielioppivirheitä ja antaa palautetta. Toinen on, että arviointi on niin olennainen osa opettajan työtä, ettei sitä voi antaa koneen tehtäväksi.
Kun luemme tekstiä, olemme tottuneet kysymään, kuka sen on kirjoittanut. Kuka väittää, kuka perustelee, kuka yrittää vaikuttaa minuun? Koulussa tätä opetellaan äidinkielen tunneilla, työelämässä sitä tehdään ehkä vähän huomaamatta. Luotamme siihen, että tekstin takana on joku ihminen, jolla on näkökulma, tavoite ja vastuu sanoistaan. Tekoälyn myötä...
Uuden työn aloittamiseen liittyy yleensä melkoinen määrä perehdytystä. Opetellaan organisaation toimintatapoja, tutustutaan ihmisiin, otetaan haltuun uusia järjestelmiä ja yritetään samalla muodostaa jonkinlainen käsitys siitä, mitä omassa roolissa oikeastaan pitäisi saada aikaan. Kaikki tämä on meille tuttua. Yksi perehdytettävä saattaa silti...