Käsityksemme ja tunteemme ohjaavat meitä. Joku ajattelee, että ei osaa piirtää. Toinen ajattelee, että ei ole matemaattinen ihminen. Yleensä ei ole kyse oikeasti taidoista tai kyvystä oppia, vaan tunteista ja kokemuksista, jotka ovat jättäneet jälkiä.
Tarinat, joita itsestämme kerromme, muovaavat meitä. Niillä on valta myös määrittää suhteemme teknologiaan.
Itse muistan tekoälybuumin alusta kaikkialle levittäytyvät kylmän kiiltävät, teräksistä voimaa uhkuvat robotit ja maskuliiniset androidit, joiden ympärillä leijaili sähkönsinisiä numeroita tai jotain vastaavaa. Ajattelin, että minun kokemukseni tekoälyteknologiasta ei ollut yhtään sellainen.
Minulle tämä uusi teknologia edusti uudenlaista mielikuvituksen leikkikenttää, hassuttelua, uudenlaista tapaa ideoida ja kokeilla rakentaa ideoista totta - ja ennen kaikkea teknologiaa, joka puhuu minun kieltäni eli ihmiskieltä ja vieläpä ihan hyvin suomea.
Yhden pienen ihmisen vastaliikkeenä metallikuorisille puolijumalille aloin kuvittaa tekoälyjuttuja pienillä söpöillä virkatuilla roboteilla. Virkatut robot ovat yhdenlainen visualisointi minun AI-teknologiakäsityksestäni.
Halusin, että kylmänjyhkeän teräksen sijaan tekoälyä voisi lähestyä myös näin:
🛝 ehkä se houkuttelee leikkimään
🙋♀️ ehkä se ei ole uhka tai vaarallinen vaan ihan kiva
🐕 ehkä se tuntuu helposti lähestyttävältä.
On ollut hauska huomata, että vaikka en ole mitenkään supertekninen ihminen enkä tietokonenero, olen löytänyt tekoälystä aivan erityisen kumppanin työhön ja arkeen. Yllättäen mielikuvitus, kriittinen katse, perus yleissivistys ja kirjoittamisen taito ovat kantaneet aika pitkälle tämän teknologian kanssa.
Meillä kaikilla on ihmiskäsitys. Ihmiskäsityksestä saa aikaan muhevia keskusteluja. Voiko ihminen pohjimmiltaan muuttua vai ei? Onko ihminen perusluonteeltaan ahne vaiko onko sittenkin ihmisyyden ytimessä halu auttaa muita? Tässä mietiskelin, että samaan tapaan meillä on myös teknologiakäsitys.
Ajattelen, että tekoäly pitää ottaa alas korkealta sähkönhohtoiselta metallijalustalta. Tarvitaan lisää ihan tavallisten ihmisten tekoälyä. Se alkaa siitä, että tekee AI-teknologiasta omannäköisen.
Kuvassa minä ja työkaverini tekoäly töissä eli Sulavan toimistolla.
Tekoälyn ja arvioinnin yhdistelmä herättää helposti kaksi vastakkaista ajatusta. Ensimmäinen on, että tekoäly voisi vapauttaa opettajan arvioinnin rutiineista: pisteyttää tehtäviä, tarkistaa kielioppivirheitä ja antaa palautetta. Toinen on, että arviointi on niin olennainen osa opettajan työtä, ettei sitä voi antaa koneen tehtäväksi.
Kun luemme tekstiä, olemme tottuneet kysymään, kuka sen on kirjoittanut. Kuka väittää, kuka perustelee, kuka yrittää vaikuttaa minuun? Koulussa tätä opetellaan äidinkielen tunneilla, työelämässä sitä tehdään ehkä vähän huomaamatta. Luotamme siihen, että tekstin takana on joku ihminen, jolla on näkökulma, tavoite ja vastuu sanoistaan. Tekoälyn myötä...
Uuden työn aloittamiseen liittyy yleensä melkoinen määrä perehdytystä. Opetellaan organisaation toimintatapoja, tutustutaan ihmisiin, otetaan haltuun uusia järjestelmiä ja yritetään samalla muodostaa jonkinlainen käsitys siitä, mitä omassa roolissa oikeastaan pitäisi saada aikaan. Kaikki tämä on meille tuttua. Yksi perehdytettävä saattaa silti...