Miten kouluissa voi päivittää tehtäviä tekoälyn aikaan sopiviksi?
Tekoäly muuttaa koulutusmaailmaa. Tähän liittyy monia mahdollisuuksia, mutta se aiheuttaa tällä hetkellä myös paljon tuskastumista ja harmaita hiuksia opettajille. Uudet oppimateriaalit ja viralliset ohjeistukset tekoälyn käyttöön koulussa odottavat tuolla jossain hamassa tulevaisuudessa. Oppijoilla ja opettajilla on tekoäly käytössään yhden klikkauksen päässä kuitenkin tässä ja nyt - jokaisessa luokkahuoneessa.
Miten siis mukauttaa omaa opetustaan ja tehtäviä tekoälyn aikaan sopiviksi?
Yleisimpiä vinkkejä, joita olen nähnyt, ovat:
💁♀️ Lisää tehtävänantoon reflektointia. Oppijan täytyy pohtia asiaa omassa elämässään ja antaa esimerkkejä omasta arjestaan.
🎨 Lisää tehtäviin luovuutta, koska tekoäly ei osaa olla luova.
📝 Palaa tehtävien tekemisessä paperiin ja kynään.
Mikään näistä ei oikein toimi.
Tekoäly osaa tuottaa ihan uskottavaa reflektointia. Opiskelijani kirjoittivat kirjoitelman tulevasta ammatistaan, miten he ovat kiinnostuneet juuri tästä alasta ja millaisia alalla tarvittavia ominaisuuksia heillä on. Kun syötin tehtävän apukysymykset ChatGPT:lle ja kirjoitin perään halutun ammatin ja pyynnön kirjoittaa kuin 16-vuotias nuori kirjoittaisi ja olla käyttämättä pilkkuja, tuli kahdessa sekunnissa ihan uskottava kirjoitelma siitä, kuinka isä innoitti alalle, ja hienoa reflektointia omista taidoista ja ominaisuuksista, joista on alalla hyötyä.
Tekoäly on aika huono kirjoittamaan runoja tai kertomaan vitsejä. Se osaa kuitenkin kirjoittaa kyyneleet silmiin nostattavan puheen, luoda juonellisen animaatioelokuvan ja voittaa valokuvauskilpailun. Tekoäly suoriutuu monista luovuutta vaativista tehtävistä paremmin kuin keskivertoihminen - jopa siitä runon kirjoittamisesta.
Äikän opena tietenkin rakastan kynän suhinaa paperia vasten. Paperi on mielestäni ihan lyömätön käyttöliittymä, vaikka rakastankin kaikkea digiä. Monet vanhemmat oppijat rakastavat niitä tehtäviä, jotka tehdään kynällä ja paperilla - ah, ei kirjautumista, tiedostojen lataamista, välilehtiin hukkuvia ohjeita… Mutta nuorille paperille kirjoittaminen aiheuttaa kylmää hikeä: se on todella hidasta, vaikeaa, käsi menee kipeäksi, ei jaksa kumittaa ja parannella - ja yök kynästä saattaa tarttua väriä käteen. Paperi saa nuoret alisuoriutumaan. Ennen kaikkea paperi ei ole aina pedagogisesti perusteltu, koska "non scholae sed vitae".
Mikä siis ratkaisuksi?
🤸 Tässä vaiheessa itse keskityn kokeilemiseen, leikkimiseen ja kannustamiseen. Tekoälyä voi hyödyntää vaikkapa tutkivan oppimisen periaatteita hyödyntäen: "Kirjoita tekoälychattiin kehote kirjoittaa runo, jossa on kuun personifikaatio. Tutki runoa ja päättele, mitä tarkoittaa personifikaatio."
🩰 Kokeilen tekoälyä pienillä askelilla. Esimerkiksi uuden ryhmän kanssa pyydän heitä luomaan tekoälyllä kuvan, jossa on heidän lempivärinsä ja joku asia, joka on tärkeä tai josta tykkää. Se on ollut hauska tapa kokeilla tekoälyä ja samalla madaltanut kynnystä tutustua toisiin.
🚦 Säännöt auttavat ymmärtämään, että tekoäly ei ole automaattisesti kielletty tai vain huijaamista varten. Kun joissain tehtävissä saa luvan kanssa käyttää tekoälyä, niin on helpompi ymmärtää, miksi joissain tehtävissä on tarkoitus miettiä itse tai harjoitella muiden apuvälineiden ja työkalujen käyttämistä. Samalla harjaantuu taito käyttää tekoälyä tarkoituksenmukaisesti.
Ennen kaikkea muistutan itseäni siitä, että pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen. Kuten tähänkin asti punnitsen ja tarkkailen jatkuvasti, mitkä tehtävät toimivat kivasti ja mitkä eivät. Ne kivasti toimivat tehtävät ovat hyviä kokeilualustoja tekoälyn mukaan ottamiseksi pienenä mausteena - ne kun ovat selvästi hyvä ja toimivia tehtäviä jo ennestään.