Fyysisellä ympäristöllä on suuri merkitys. Tietenkin tärkeintä ovat ihmiset, toimintatavat ja kulttuuri, mutta fyysinen tila voi joko tukea osallisuutta tai asettaa ihmisiä eri asemiin tai ulkopuolelle.
Entisessä työpaikassani Savon ammattiopistossa Savilahdessa inklusiivisuus näkyi mm. siinä, että kaikki tilat olivat esteettömiä. Hissit ja käytävät olivat tarpeeksi tilavia, eikä kynnyksiä ollut. Kaikki vessat ja pukuhuoneet olivat opiskelijoille ja henkilökunnalle yhteisiä ja sukupuolineutraaleja (lukittavat vessa, suihku ja vaatteidenvaihtokopit). Luulen, että osa opiskelijoista ei edes kiinnittänyt huomiota siihen, että koulussa on unisex-vessat, koska se tuntui niin normaalilta. Opiskelijoiden ja henkilökunnan kahvilat olivat (pääosin) yhteisiä ja hierarkiat matalia – kahvijonossa saattoi seistä niin opiskelija kuin kuntayhtymän johtaja.
Kuva: Sakkyn kuvapankki (Kuvapankki)
Työtilojen ja taukotilojen valinnanvapaus lisäsi yhteenkuuluvuutta ja toi vaihtelua arkeen. Opettajien työtiloja ja kahvihuoneita oli nimittäin useita, ja aina oli näin uutenakin kasvona tervetullut fiilis. Raikkaiden, valoisien ja toimivien tilojen merkitys näkyi itselläni jopa hyvinvoinnissa: en kärsinyt päänsärystä kertaakaan!
Kuva: Sakkyn kuvapankki (Kuvapankki)
Selkeät opasteet, isot infonäytöt ja tietyllä tavalla looginen tilasuunnittelu ja välillä avarat näkymät "sillalta" helpottivat liikkumista. Myös opastenuolet seinillä ja iso kerrosnumero auttavat isossa rakennuksessa suunnistamisessa. Tiedon saavutettavuus on tärkeää: onko tieto piilossa vain sähköpostissa tai intrassa vai onko tärkeä tieto esillä myös infonäytöillä ja ehkä esimerkiksi opettajan puheen kautta?
Opiskelijoilla on vapaasti käytössään mm. paljon kivoja sohvia, äänieristettyjä "puhelinkoppeja", mikrolla varustettuja ruokailutiloja ja tietysti myös ruokala (ilmainen aamupuuro ja lounas) ja kahvila. Osa ehkä kaipaisi vielä rauhallisempaa erillistä tilaa.
Rukoilutiloja muslimeille ei ollut erikseen järjestetty, mutta opiskelijat kertoivat kuitenkin löytäneensä sopivia tiloja. Jotkut opiskelijat kokivat isot ikkunat ja kirkkauden ahdistavana. Jostain syystä iso osa nuorista on nykyään melkoisia hämäräeläjiä ja tykkäisivät olla melkein pimeässä…
Tällaisia ajatuksia inklusiivisuudesta fyysisessä ympäristöstä tänään.
Tekoälylukutaito on uusi kansalaistaito, joka kuuluu jokaisen yleissivistykseen. Kaikkien ei tarvitse olla superpromptaajia, mutta eläessämme kadulla vastaan rullaavien ruokarobottien ja puhuvien koneiden keskellä tekoäly koskettaa kaikkia tavalla tai toisella.
Miten rakentaa yritykselle AI-strategia, jos johtoryhmässä tekoälyä pelätään, sitä vähätellään tai sille naureskellaan?
Käsityksemme ja tunteemme ohjaavat meitä. Joku ajattelee, että ei osaa piirtää. Toinen ajattelee, että ei ole matemaattinen ihminen. Yleensä ei ole kyse oikeasti taidoista tai kyvystä oppia, vaan tunteista ja kokemuksista, jotka ovat jättäneet jälkiä.