Onko jokaisella kohta personoitu Opettaja 2.0?

Tänään törmäsin somekeskusteluun, jossa eräs keskustelija arveli oppimisen siirtyvän lähivuosien aikana tekoälyavusteiseksi. Tässä visiossa opettajat ovat kuin vanhanaikaiset hevosvankkurit, jotka pian korvautuvat paljon nopeammalla ja tehokkaammalla tavalla siirtyä paikasta toiseen: itseohjautuvalla Teslalla! Kuka nyt enää tarvitsisi hevosta mihinkään, kun Teslaan on sisäänrakennettu navigaattorit, kaistantunnistimet ja kattava viihdejärjestelmä. Vanha tavallinen opettaja on vain ihminen, joka on joskus väsynyt, joskus epäjohdonmukainen tai joskus peräti - kauhistus sentään - erehtyväinen ja jopa jossain asiassa täysin väärässä. Kun tekoäly kerran jo suoriutuu ylioppilaskokeista (Yle 20.9.2024), niin eikö se jo pian voisi edetä urallaan opettajaksi? 

Copilotiin sisäänrakennetun Dall-E3:n visualisointi tekoälyopettajasta. 

Itse opiskelen parhaillaan työn ohella avoimessa yliopistossa ja avoimessa AMK:ssa. Tekoäly on kieltämättä todella hyvä henkilökohtainen oppimisvalmentaja. Opiskelusessioni voi edetä esimerkiksi näin:

1. Alan jutella ääniohjauksella ChatGPT:n kanssa. Pyydän sitä esittelemään vaikkapa väitöskirjan teoriaosiosta teorian kerrallaan. Kysyn välillä tarkemmin jostain termistä tai teorian taustasta. Tekoäly tukee minua siinä, mikä periteisesti on ollut silmäilyä. Alan muodostaa käsitystä aiheesta.

2. Seuraavaksi luen varsinaisen tekstin itse alleviivauksia ja muistiinpanoja tehden. Se on paljon helpompaa, kun aihe on jo tuttu ja päässä on valmis viitekehys. Saatan välillä pysähtyä ja pyytää ChatGPT:tä ääniohjauksella selittämään jonkun asian. On myös mukavaa, kun opiskelu ei ole pelkästään lukemista, vaan siihen kuuluu välillä myös keskustelun elementtejä. 

3. Jos aineisto sen sallii, voin pyytää vielä tekoälyä tenttaamaan minua aiheesta. Tämäkin onnistuu ääneen keskustellen. Saan palautetta suullisen vastaukseni kattavuudesta, ja mahdollisesti tarkennusta tai kannustusta. 

4. Kertaus on opintojen äiti. Seuraavana päivänä voin (aineistosta riippuen) myös pyytää asian kertaamiseksi esim. monivalintakysymyksiä, jotka ChatGPT lukee ääneen ja tarkistaa vastaukseni saman tien. Välitön ja oikea-aikainen palaute on usein oppimisen kannalta tehokkaampaa kuin viiveellä tuleva. Lisäksi on hyvä käyttää eri aisteja. Muistiinpanoissa voi käyttää perinteisiä opiskelutekniikoita ja esimerkiksi eri värejä, ja tekoäly mahdollistaa melko luonnollisen tuntuisen keskustelun eli kuuntelemisen ja puhumisen yhtenä oppimisen tapana. 

Käytän usein ChatGPT-sovellusta keskustelutilassa eli puheentunnistusta ja koneääntä hyödyntäen.

ChatGPT 4o on taas astetta sujuvampi keskustelukumppani, joka pysyy aiempaa paremmin aiheessa, eikä lähde hallusinoimaan sivuraiteille. ChatGPT on saanut muistin, joten se alkaa tuntea käyttäjänsä yhä paremmin ja on sitten henkilökohtaisempi. Se siis keskustelujen mittaan oppii tuntemaan käyttäjän yhä paremmin, koska se tallentaa käyttäjästä asioita muistiinsa (esimerkiksi yhdessä kohdassa kerroin jotain mummistani, ja heti tuli pieni ilmoitus "Muistia päivitetään"!). Tämä mahdollistaa paljon oppimiskokemuksen personoimisessa ja erilaisten oppijoiden ja oppimisen tuen huomioimisessa. Jo nyt siis jokaisen työpöydältä löytyy varsin hyvä opettaja, jonka voi promptata myös sopivalle luokka-asteelle tai tiettyyn oppimistyyliin sopivaksi. 

Ajattelen kuitenkin, että vielä on todella pitkä matka siihen, että tietoturvallisesti saataisiin tällainen personoitu bottiope lapsille. Ehkä jo nyt jonkinlainen rajoitettu botti voisi löytyä vaikkapa sähköisen oppimateriaalin nurkasta, jolloin sen kanssa voisi jutella materiaalin sisällöstä ja se voisi kysellä koealuetta ja kannustaa etenemään tehtävissä. Laajempi, nykyistä koko ChatGPT 4o:ta muistuttava malli, sellainen Opettaja 2.0 on kuitenkin vielä utopiaa (tai dystopiaa). Mallilla ja sen personointimahdollisuuksilla tulisi olla kokonaisvaltainen pedagoginen perusta, koska tällaisen teknologian myötä luovutettaisiin paljon valtaa sen suhteen, mitä ja miten lapsille opetetaan. 

Tältäkö näyttää tulevaisuuden koulu? Toivottavasti ei.

Kuva luotu Dall-E3-kuvageneraattorilla.

Kaikkialla tietosuojakysymysten ei ole annettu olla hidaste, vaan on painettu täyttä kaasua kohti tulevaisuuden oppimista. Texasilaisessa yksityisessä Alpha Schoolissa ei ole ollenkaan opettajia. Lapset opiskelevat tekoälyavusteisesti aamun ensimmäiset kaksi tuntia. Iltapäivällä opetellaan "life skills" -taitoja eli esimerkiksi ryhmätöitä, taideaineita ja liikuntaa. Koulun aikuiset ovat ohjaajia tai pedagogisia valmentajia, mutta koulu mainostaa itseään kouluna, jossa ei ole lainkaan opettajia.

Työ on jo monipaikkaistunut. Kuinka tärkeitä ympäristö ja yhteisö, koulurakennus ja sen ihmiset, ovat oppimisen kannalta?

Kuva luotu Dall-E3-kuvageneraattorilla.

Lapset epäilemättä tarvitsevat monenlaista ohjausta ja kasvatusta ihan arkisissa toimissa ja toisaalta myös syvällisemmin ihmisenä kasvamisessa. Minulle tekoäly on näppärä oppimisen työväline, koska osaan säädellä omaa bottiopeani. Se ei kuitenkaan ole mikään sisäsyntyinen taito, vaan maisterin tutkinnosta ja pedagogiikan ymmärtämisestä saa paljon kotikenttäetua. Minulla on korkeakoulutettuna tekstien ammattilaisena aivan erilaiset valmiudet promptata ja kriittisesti arvioida bottiani verrattuna lapseen. Suunta on selvä: minä ohjaan konetta, mutta kone ei ohjaa minua. Se voi auttaa minua lukemaan vaikeaa tekstiä ja ymmärtämään käsitteitä, ja tällaisessa varsin rajatussa tilanteessa teknologia on tähän oppimistarkoitukseen oikein käypä väline. Ehkä otan seuraavaksi vähän isomman ja laajemman tavoitteen. Mitenkähän ChatGPT 4o opettaisi minulle vaikkapa kahden viikon kurssin siitä, mitä on olla ihminen ja miten voin kasvaa sivistyneeksi ihmiseksi, jolla on vahva identiteetti. Tässä oltaisiin jo vähän lähempänä peruskoulun tavoitetta.

Missään nimessä en ajattele, että pelkkä ChatGPT:n kanssa höpöttely ja pänttääminen tekisi minusta pätevää asiantuntijaa millään alalla. Siihen tarvitsen yhteisöjä, verkostoja, kokemusta ja alan ymmärtämistä. Tarvitsen paljon sellaista, mitä tekoäly ei pysty tarjoamaan. Sama pätee peruskoulussakin. Se, että kaikki nököttäisivät vain ruudun ääressä personoitujen oppimissisältöjensä ääressä, kuulostaa todella dystopiselta.  Itse uskon yhteisön ja inhimillisen vuorovaikutuksen voimaan. Koulu on myös yhteisö: paikka, jossa on kaveriporukoita, yhdessä sopimista, eri ikäisiä ja erilaisia ihmisiä, joilla on toisaalta yhteisiä ja toisaalta omia unelmia ja tavoitteita. Siinä on paljon arvokasta, että kouluun saavutaan olemaan yhdessä, aloitetaan yhteinen tavoite, jaetaan kokemuksia. Sosiaalinen vuorovaikutus voi olla älykkyyden kehittymisen kannalta ihmiselle kaikkein tärkeintä - eikä mikään määrä älypulmia tai matematiikan tehtäviä kehitä aivoja yhtä paljon kuin ryhmässä toimiminen.

Opettajat ovat aikuisia ihmisiä lapsen elämässä. He ovat ihmisen malleja iloineen ja suruineen, vahvuuksineen ja heikkoine kohtineen. Jos susien kasvattamista lapista tulee susilapsia niin mitä tulisi koneen kasvattamista lapsista? Vaikka tekoäly epäilemättä osaisi kaikki maailman kasvatusfilosofiat ja teoriat täydellisesti, niin minusta oppimisen ja kasvamisen on tulevaisuudessakin oltava ihmiskeskeistä ja ihmislähtöistä. Teknologia voi olla hyvä työkalu ja apuväline, mutta ihminen on aina ihmiselle tärkein, oikea ihminen.