Tekoäly ei tiedä, mihin sitä käytetään. Me ihmiset kuitenkin tiedämme.
GPAI eli General Purpose AI tarkoittaa yleiskäyttöistä tekoälyjärjestelmää.
Se on sellainen tekoäly, jota voi käyttää moneen tarkoitukseen: kirjoittamiseen, ideointiin, ongelmien ratkaisemiseen, päätöksentekoon, ihmisten järjestämiseen paremmuusjärjestykseen tai vaikka työpaikkakiusaamiseen.
Monille on jo tuttua EU:n tekoälyasetus ja siinä mainitut rikiluokat: vähäriskiset, suuririskiset ja kielletyt tekoälyjärjestelmät. Mihin näistä Copilot, ChatGPT tai Gemini siis kuuluvat? Niitä ei voi luokitella, koska niitä voi käyttää yhtä lailla turvallisesti ja vähäriskisesti kuin toisaalta todella väärin ja tuhoisasti. Ne ovat yleiskäyttöisiä tekoälyjärjestelmiä. Eivät itsessään harmittomia tai vaarallisia, vaan se punnitaan ihmisten käsissä ja päässä.
Tässä kohtaa näin savolaisena toimintaperiaate on tuttu: vastuu siirtyy kuulijalle. Tai siis käyttäjälle.
Käyttäjän on kyettävä arvioimaan, onko GPAI:n kuten Copilotin käyttö vähäriskistä vai suuririskistä. Siksi EU:n tekoälyasetuksessa on myös esimerkiksi velvoite kaikille työnantajille: henkilöstön riittävä tekoälyosaaminen on työnantajan vastuulla (artikla 4). Jos ei ole tarjottu riittävästi koulutusta vaan annettu tekoäly käteen ja sanottu "tsemppiä vaan ja rohkeasti kokeilemaan!" ja sitten sattuu jotakin, vastuu ei ole käyttäjällä vaan työnantajalla.
Yhtälö menee suunnilleen näin:
GPAI + työ = tekoälyohjeistus + riittävä koulutus vastuulliseen käyttöön
Lopputuloksena työnantaja on asentanut liikennevalot jokaisen työntekijän päähän:
🔴 kielletty käyttö, loukkaa ihmisten perusoikeuksia tai organisaation ohjeita
🟡 vaatii harkintaa ja tarkkaa arviointia, voi esimerkiksi koskea yksittäisiä ihmisiä tai päätöksenteko voi lipsua liikaa ihmiseltä tekoälylle
🟢 sallittu ja turvallinen tapa käyttää, mutta tarvittaessa pitää muistaa kertoa tekoälyn roolista läpinäkyvästi
Liikennevalot päässä – must have tekoälyaikakauden ihmisen uusi perusvaruste.
Tunnetko, että omat GPAI-liikennevalosi on jo asennettu paikoilleen?
Viime aikoina olen miettinyt paljon aivoergonomiaa. Aivoergonomia tarkoittaa sitä, että työoloja muokataan myös aivoille sopiviksi. Ajatus on sama kuin fyysisessä ergonomiassa. Voimme säätää työtuolin korkeutta tai näytön asentoa, jotta keho voi hyvin. Samalla tavalla voimme rakentaa työhön rakenteita, jotka tukevat ajattelua ja auttavat aivoja...
Tekoäly ei tiedä, mihin sitä käytetään. Me ihmiset kuitenkin tiedämme.
Tekoälylukutaito on uusi kansalaistaito, joka kuuluu jokaisen yleissivistykseen. Kaikkien ei tarvitse olla superpromptaajia, mutta eläessämme kadulla vastaan rullaavien ruokarobottien ja puhuvien koneiden keskellä tekoäly koskettaa kaikkia tavalla tai toisella.