Käsityksemme ja tunteemme ohjaavat meitä. Joku ajattelee, että ei osaa piirtää. Toinen ajattelee, että ei ole matemaattinen ihminen. Yleensä ei ole kyse oikeasti taidoista tai kyvystä oppia, vaan tunteista ja kokemuksista, jotka ovat jättäneet jälkiä.
Tarinat, joita itsestämme kerromme, muovaavat meitä. Niillä on valta myös määrittää suhteemme teknologiaan.
Itse muistan tekoälybuumin alusta kaikkialle levittäytyvät kylmän kiiltävät, teräksistä voimaa uhkuvat robotit ja maskuliiniset androidit, joiden ympärillä leijaili sähkönsinisiä numeroita tai jotain vastaavaa. Ajattelin, että minun kokemukseni tekoälyteknologiasta ei ollut yhtään sellainen.
Minulle tämä uusi teknologia edusti uudenlaista mielikuvituksen leikkikenttää, hassuttelua, uudenlaista tapaa ideoida ja kokeilla rakentaa ideoista totta - ja ennen kaikkea teknologiaa, joka puhuu minun kieltäni eli ihmiskieltä ja vieläpä ihan hyvin suomea.
Yhden pienen ihmisen vastaliikkeenä metallikuorisille puolijumalille aloin kuvittaa tekoälyjuttuja pienillä söpöillä virkatuilla roboteilla. Virkatut robot ovat yhdenlainen visualisointi minun AI-teknologiakäsityksestäni.
Halusin, että kylmänjyhkeän teräksen sijaan tekoälyä voisi lähestyä myös näin:
🛝 ehkä se houkuttelee leikkimään
🙋♀️ ehkä se ei ole uhka tai vaarallinen vaan ihan kiva
🐕 ehkä se tuntuu helposti lähestyttävältä.
On ollut hauska huomata, että vaikka en ole mitenkään supertekninen ihminen enkä tietokonenero, olen löytänyt tekoälystä aivan erityisen kumppanin työhön ja arkeen. Yllättäen mielikuvitus, kriittinen katse, perus yleissivistys ja kirjoittamisen taito ovat kantaneet aika pitkälle tämän teknologian kanssa.
Meillä kaikilla on ihmiskäsitys. Ihmiskäsityksestä saa aikaan muhevia keskusteluja. Voiko ihminen pohjimmiltaan muuttua vai ei? Onko ihminen perusluonteeltaan ahne vaiko onko sittenkin ihmisyyden ytimessä halu auttaa muita? Tässä mietiskelin, että samaan tapaan meillä on myös teknologiakäsitys.
Ajattelen, että tekoäly pitää ottaa alas korkealta sähkönhohtoiselta metallijalustalta. Tarvitaan lisää ihan tavallisten ihmisten tekoälyä. Se alkaa siitä, että tekee AI-teknologiasta omannäköisen.
Kuvassa minä ja työkaverini tekoäly töissä eli Sulavan toimistolla.
Tekoälylukutaito on uusi kansalaistaito, joka kuuluu jokaisen yleissivistykseen. Kaikkien ei tarvitse olla superpromptaajia, mutta eläessämme kadulla vastaan rullaavien ruokarobottien ja puhuvien koneiden keskellä tekoäly koskettaa kaikkia tavalla tai toisella.
Miten rakentaa yritykselle AI-strategia, jos johtoryhmässä tekoälyä pelätään, sitä vähätellään tai sille naureskellaan?
Käsityksemme ja tunteemme ohjaavat meitä. Joku ajattelee, että ei osaa piirtää. Toinen ajattelee, että ei ole matemaattinen ihminen. Yleensä ei ole kyse oikeasti taidoista tai kyvystä oppia, vaan tunteista ja kokemuksista, jotka ovat jättäneet jälkiä.